Vietnamin reissun kohokohtia oli retki Cat Ba saarelle Halong Bayn upeisiin maisemiin. Halong bay on UNESCOn maailmanperintökohde ja sen tuhannet pienet saaret näyttävät leijuvan meren yllä. Tarina kertoo, että saaret muodostuivat lohikäärmeen laskeutuessa vuorilta mereen, jolloin sen häntä muovasi rantaan laaksoja ja kukkuloita, jotka sitten peittyivät veden alle, kun lohikäärme lopulta sukelsi mereen. Vain kukkuloiden huiput jäivät näkyviin.
Joulukuu ei suoranaisesti ole kiivainta turistikautta Vietnamin pohjoisosissa, ja saimmekin nauttia hyvin rauhallisesta retkestä, ilman valtaisia ihmismassoja ja hälinää. Otimme pieneltä ympäristöystävällisyyttään mainostavalta Blue Swimmers Adventurelta kahden päivän paketin, jossa yöpyminen oli veneessä ja retkeen sisältyi veneilyn lisäksi myös kajakointia sekä pyöräilyä Cat Ba saaren kansallispuistossa. Venereitin varrella oli myös paljon kalastajakyliä, jotka kelluivat vedessä kalanviljelyaltaiden ja kalastusalusten vieressä. Pienet lapset leikkivät kapeilla lankkukäytävillä ja koirat haukkuivat naapurimökkien koirille.
Veneemme osoittautui ihanan pieneksi, perinteisellä tyylillä rakennetuksi puuveneeksi. Matkakumppaneita oli tasan yksi, Tom Lontoosta, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Lisäksemme veneessä olivat oppaamme Bi, veneen kippari sekä kokki, joka loihti uskomattoman herkullista ruokaa veneen pikkukeittiössä.
Kajakointi saarten ympäröimällä tyynellä lahdella sujui hienosti: bongasimme makakilauman ja lintuja, ihailimme vedessä näkyviä koralleja ja nautimme hiljaisuudesta muiden turistiryhmien poistuttua. Päästyämme takaisin veneeseen, ohjelmassa oli enää illallinen ja nukahtaminen veneen keinuttaessa uneen. Illallinen oli erinomainen, mutta nukkumisen kanssa oli vähän niin ja näin, sillä yöllä tuuli yltyi ja joka paikka paukkui ja ryskyi veneen heiluessa tuulessa.
Aamulla nousimme vähemmän virkeinä uuteen kylmään ja harmaaseen päivään, mutta mieliala oli silti korkealla. Aamupalan jälkeen suuntasimme saaren rantaan ja edelleen oppaan kanssa polkupyörinemme pieneen kylään, joka on melko eritystyksissä kansallispuiston keskellä. Jälleen mahtavia maisemia, vesipuhveleita riisipelloilla, valtaisasti koiria ja suuri luola metsän kätköissä, josta etsimisestä huolimatta ei löytynyt lepakoita. Iltapäiväksi palasimme veneelle ja lähtösatamaan.
Paluumatka Hanoihin oli aluksi varsin hilpeä. Cat Ban saarella bussiin nousi ryhmä vanhempia naisia, jotka olivat ilmeisesti palaamassa lomamatkalta. Bussi täyttyi naurusta ja naiset ottivat häpeilemättä kaiken ilon irti meistä turisteista. Nauroimme vedet silmissä heidän kanssaan, kunnes tiemme erkanivat saarelta lähtiessä.
Täällä Muualla 