Täällä Muualla

Rajavyöhykkeellä

Jätä kommentti

Tänään kävimme kenties Etelä-Korean kuuluisimmassa paikassa, kahden Korean välisellä rajalla, joka tunnetaan yleisesti lyhenteellä DMZ, demilitarized zone. Se on 250 km pitkä ja keskimäärin 4 km leveä vyöhyke, joka jakaa Korean puoliksi Etelä- ja Pohjois-Koreaan.Opas selosti, ettei kansa halunnut tätä jakoa. Sen takana oli Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen tekemä sopimus 1948 ja ihmisten oli siihen alistuttava. Varsinainen DMZ perustettiin 1953 Korean sodan päätteeksi, kun molempien joukot lupautuivat vetäytyä rintamalinjalta 2000 m ja syntyi nykyinen 4 km leveä puskurivyöhyke.

Ensin haimme tuntumaa kahden Korean väliseen tilanteeseen laskeutumalla 75 metrin syvyyteen maan alle, yhteen tunneleista, jotka Pohjois-Korea kaivoi valloittaakseen eteläisen naapurinsa. Tunneli oli kieltämättä vaikuttava; keskimäärin kaksi metriä korkea ja kaksi leveä, parisataa metriä pitkä kallioon louhittu, vettä tippuva ja hiostavan kuuma käytävä. Tunneli on kokonaisuudessaan yli puolitoista kilometriä pitkä, mutta turisteille on avoinna vain 250 m. Päätä suojasi kypärä ettei kolhinut itseään tunnelin kattoon, kun unohti olevansa pidempi kuin keskiverto pohjoiskorealainen sotilas, joille tunneli alunperin oli mitoitettu.  Olin oikein tyytyväinen kun aurinko taas paistoi kasvoilleni ja uuvuttava 350 m nousu takaisin maan pinnalle oli takana.

Tunnelin jälkeen siirryimme rajalla olevalle kukkulalle, jonne rakennetulta näköalapaikalta pystyi kiikaroimaan rajavyöhykkeelle ja sen takaiseen Pohjois-Koreaan. Rajavyöhykkeellä on kaksi kylää; Propaganda Village (Pohjois-Korealaisille Peace Village) ja Daeseong-dong, joista Propaganda Village näkyy tuohon näköalapaikalle. Jossain vaiheessa etelän ja pohjoisen välit olivat jo paremmat ja etelästä päästiin rajavyöhykkeellä oleviin kyliin töihin tai auttamaan talojen rakentamisessa. Myös turistit pääsivät vierailemaan Daeseong-dongissa. Tämä ei kuitenkaan enää viime vuosina ole ollut sallittua. Näköalapaikalla valokuvia sai ottaa vain rajatulta alueelta, siksi kuvat ovat vähän huonoja. Kuva lipputangosta oli otettava, kun oppaamme kertoi etelän ja pohjoisen kilpailleen kummalla on rajalla korkeampi lipputanko. Jossain vaiheessa etelä luovutti ja pohjoisella on nyt maailman kolmanneksi korkein lipputanko 160 m. Azerbaidzanissa ja Tadzikistanissa on vielä korkeammat.

Ehkä odotin jotain tajunnanräjäyttävää ymmärrystä siihen miltä tuntuu, kun kansa on ilman tahtoaan jaettu kahtia. Kun et tiedä miten sukulaisesi voivat tai milloin näet heidät uudelleen. Olo on kuitenkin lähinnä hämmentynyt, ei oikein tajua katselleensa maahan, jonka ihmiset elävät jatkuvassa pelossa ja nälässä. Propaganda Village yrittää kovasti näyttää kukoistavan kylän julkisivua etelästä tähyileville, mutta todellisuudessa se näytti aavekaupungilta, jonka kaduilla ei liikkunut yksikään ihminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s